sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Halloween-hullutuksia

Käpysen paketissa saapui viime viikolla myös palaset kahdenväristä sokerikallokangasta, joista olin ajatellut tehdä pipoja. Kangasta hypistellessä mieleni muuttui ja kysäisin eskarilaiselta, tahtoisiko hän pääkallopaidan... No, ei muuta kuin Halloween-yöksi koneet laulaman. Aamulla sitten laulelimme neidin kanssa muskarissa uudet tunikat päällä :) Ja sydän laulaen lähti myös eskarilainen matkaan - vaatteet sujahtivat päälle muutamassa sekunnissa!


Pikku neitokaisemme on jännittyneenä katsellut poikien naamareita ja välillä uskaltautunut sellaista hetkeksi kokeilemaan. Aluksi kankaan nähdessään hän oli vähän peloissaan ja sanoi irvistäen "naama". Ehdotin sitten, että josko mekkoloinen (en oo vielä opettanu käsitettä TUNIKA) naamakankaasta tehtäisiin, johon vastauksena innokas JOO! Taitaa olla mekkotyttö henkeen ja vereen, kuosista piittaamatta.


Nämä ovat ensimmäiset pääkallovaatteet meidän perheessä ikinä. Itse en ole suosinut hirviö- tai muitakaan printtejä poikien paidoissa, eikä tämäkään kuosi juuri sytyttänyt. Jostain syystä sitä kuitenkin tilasin, ja niin on mammallakni oma pääkallopaita. Isukki ja isoin veli eivät kuosille lämmenneet, joten mulle riitti vihreää kangasta. Vaaleanpunaiseen en ehkä vielä olisi ollut valmis.


Pääkalloneitsyyden mukana meni joustocollege-neitsyys. Yksiväriset JC:t ovat Kestovaippakaupasta. Molemmat JC:t ovat valtavan pehmoisia ja joustavia, niitä oli miellyttävä ja helppo ommella. Ja päällä tuntuu kuin toiselta iholta!




Kaavat:
Raglanhihainen t-paita, 38 (OB 5/08)
Ruler, 134cm (OB 4/13)
Pupunen, 116cm (OB 4/12)

Pupunen-kaavassa kerrotaan sen sopivan hoikalle lapselle. Tein 110cm vaatteita käyttävälle kummitytölle paidan tästä kaavasta 116-senttisenä ja pikkasen mietityttää, mahtuukohan se päälle. Koska itseltäni puuttui 92cm paitakaava, päätin tehdä meidän neidille Pupunen 116cm -kaavalla tämän tunikan. Tein hyvin niukoilla saumanvaroilla ja ihan hyvin pystyy jo nyt pitämään. Jätin hihoihin ja helmaan reilut käänteet, joten paidan käyttöikää voi halutessaan jatkaa.

4 kommenttia:

  1. Mua viehättää myös jostain syystä tuo Sokerikallo, mutta ei niinkään suurella pinnalla. Olet onnistunut tosi makeesti toteuttamaan ton sun oman paidan: juuri sopivasti kalloa! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos K! Meillä olisi vielä palanen pinkkiä Sokerikalloa jäljellä, jos haluat :)

    VastaaPoista
  3. Mitkä poseeraukset, niin huiput :D
    Mutta minä pidän myös sokerikalloista, vaikka en muuten perusta pääkalloista tai vastaavista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisko nää kallot sitten riittävän sokerisia meille "antikalloilijoille"..? Ei tullu ainakaan pahoja unia, ja neitikin pyytää aina "naamamekon" päälleen, kun sen näkee pyykkinarulla.

      Poista