Pöytäliinan uusi elämä

Joku oli saanut siitä tarpeekseen. Ehkä siihen oli kyllästytty tai sille ei löytynyt enää sopivaa säilytyspaikkaa. Käytössä se oli ainakin ollut, sillä musta pinta oli jo aavistukseen haalistunut ja nyppyyntynyt. Kirppiksellä se tarrasi minuun ja pyysi päästä mukaan. Mieluusti otin sen, neliönmuotoisen pöytäliinan, luoksemme. Pian keksinkin, että siitä tehdään meidän perheen tytöille jouluiset asut.

 Pikkuneiti sai vaakaraitaisen liivimekon isolla taskulla. 

Jostain paitakaavasta levensin ja pidensin helmaa. 

Helman rypytin framilonilla.

Takana ensimmäinen koskaan ompelemani vetoketju. 

Olisiko se pitänyt tikata vielä pitsin reunoista kiinni, 

vai miksiköhän meni heti ensimmäisessä pesussa 

noin kurjan näköiseksi?

 Onnellinen on omistaja uudesta mekostaan.

 Tämä mekko on oivallinen tanssahteluun...

 ... pyörimiseen, riehumiseen...

 ... ja käden säilyttämiseen.

 Äiti-ihminen sai pystyraitaisen
resorivyötäröllä varustetun mekon, 

joka on tehty Karkelot-blogin ohjeella.  

 Mekon vuori on vanhasta hameestani. 

Sen verran mustaa kangasta kapeampi oli tuo vuori, 

että reippaampi kävely tällä hameella tekee tiukkaa :) 

Hipsutellaan siis!

Nämä oli ensimmäiset vaatteet, jotka olen tehnyt joustamattomasta materiaalista. Mittojen kanssa saa olla kyllä tarkkana, että vaatteet menee päälle ja niillä pystyy liikkumaan. Kankaasta riitti myös kahteen hiippalakkiin, eikä pöytäliinasta enää jäänyt käyttökelpoista kaistaletta. Hyvän mielen ompeluja oli nämä! Erityisesti ihastuin pikkumekon selkämykseen, musta vetoketju tekee kivan katkon värikkäisiin raitoihin.

Ja tosiaan, ihan viime jouluksi nämä tein. Matka blogiin vain aina kestää. Vetoketju KVK:sta ja resori Marimekolta.

Musta mekko

Hautajaiset ja mustan mekon puute. Ensin ajattelin ommella mekon omalle Hipulleni, mutta koska hänen serkkunsa oli kasvanut omastaan ulos, tehtiin vaihtarit: serkulta Hipulle ja mun käsistä serkulle :)

Pidensin Princess-kaavaa (OB 4/12) mekoksi ja siirsin rypytyksen vyötäröltä helmaan. Pääntie käännetty ja hihansuut rypytetty framilonin avulla. Mekossa on irrotettava, taakse solmittava velourvyö, jonka päällä leveää pitsiä. Musta velour Käpyseltä. Hautajaisten jälkeen tähän voi halutessaan lisätä esim. värikkäitä taskuja tai erivärisen vyön.

Ilman vyötä

Halogeenilampun valossa

Salaman kera

Sen lisäksi, että sysimusta kangas on hankala ommeltava, se on myös erityisen vaikea kuvattava. Luonnonvaloa odotellessa voisi käydä kuvankäsittelykurssilla - jos olisi aikaa.

Ompelukoneella tehtynä mekon saumoista tuli tavallista paksummat, mutta arvatkaas mitä? Sain vihdoin aikaiseksi viedä saumurin huoltoon ja nyt täällä into pinkeenä odottelen tuloksellista jälleennäkemistä!

Neitsytmatka Karnaluksiin

Tammikuun alussa pääsin käymään paikassa, josta olin puolivuotisen ompelu-urani aikana kuullut muiden paljon ja ylistävästi puhuvan . Koska saumurilankani olivat rajoittuneet valkoiseen ja kuminauhani neljään metriin, oli aika käydä katsastamassa Karnaluks ja hommaamassa olemattomaan tarvikevarastooni täydennystä. Ripottelimme lapset kummiensa hoiviin ja lähdimme siipan kanssa seikkailulle. Edellisestä yhteisestä reissusta olikin kolmisen vuotta aikaa.

Satamassa astuimme bussiin nro 2, joka vei meidät näppärästi Karnaluksin kulmille. Autobussijaam-pysäkiltä oli viitisensataa askelta kohteeseen, jonka osoite on siis K.A. Hermanni 1C. Hyvänä maamerkkinä Tartu maanteen ja K.A. Hermannin risteyksessä on Mack-baari . Baarin vieressä on biljardisali ja heti sen jälkeen Karnaluks. Löysimme vaivatta perille ystävien ohjeiden ja miehen suunnistustaitojen avulla :)

Pimpotimme Karnaluksin ovikelloa muutama minuutti avaamisajankohdan jälkeen, joten pääsimme (tai oikeastaan pääsin) tutkimaan paikkoja kaikessa rauhassa. Mies oli haaveillut biljardin pelaamisesta, mutta sali olisi auennut vasta kahdeltatoista. Niinpä hän tyytyi lukemaan Hesariaan puiselle asiakasjakkaralle.

Kälyni oli tehnyt mulle upean pohjapiirrustuksen Karnaluksista, jonka avulla löysin helposti etsimäni hyllyt. Mutta tavaroiden etsiminen hyllyistä olikin sitten ihan oma hommansa. Voihan epäjärjestys ja tavaranpaljous! Ihan liikaa värejä ja malleja, pituus- ja paksuusvaihtoehtoja meikäläiselle. Hikeä pukkasi ja vähän huimasikin. Vettä oli hörpättävä ja vessassa käytävä. Istuinpa hetken kaupan toisella asiakasjakkarallakin ja vedin henkeä.

Noudatin ostoslistaani melko orjallisesti ja pääsin kassalle jonottamatta 1½ tunnin shoppailun jälkeen. Kassalla vierähtikin sitten tovi, kun mittasivat ja etsivät hintoja. Kauppaan oli valunut koko ajan lisää porukkaa ja lähtiessämme kassoillekin oli kertynyt jo jonoa. Huh ja heh, äkkiä pois!

Karnaluks-kokemuksen lisäksi ehdittiin myös paljon muuta, eikä niistä vähäisimpänä ruokailu Vapianossa (sataman lähistöllä osoitteessa Hobujaama 10). Pastaa, pitsaa ja salaatteja loistavalla hinta-laatusuhteella miellyttävässä miljöössä. Vapiano oli tupaten täynnä, joten ruuan saamisessa kesti hetkinen jos toinenkin. Joten jos laivaasi jo lastataan, suosittelen kääntymään toisen ruokapaikan puoleen. Odotus oli kuitenkin makuelämyksen arvoinen!

Kotiuduttuamme kävin valitsemassa nappeja kirppiksen isosta laarista. Karnaluksista ostamani neljä nappia ja tämä nappikasa maksoivat saman verran. En oo ommellu nappia tai napinläpeä kahteenkymmeneen vuoteen, joten näillä päässee hyvin harjoittelemaan.

Hurinaa, surinaa ja rapinaa

Aloitin joululahjojen ompelemisen hyvissä ajoin jo marraskuussa, mutta koska saumurini sanoi heti näiden kokamisen jälkeen sopimuksen irti, paljon suunniteltuja vaatteita jäi tekemättä. Ehkä ensi jouluksi sitten, pianhan se taas tulee?

Keltapohjaiset paidat (Metsola) ovat kokoa 110cm ja ne on tehty On the Road -kaavalla (OB 1/2013) lisäten tunikoihin helman pituutta. Merenneitotunikat (Nosh & Vauvauva) ovat pidennettyjä versioita Pupusesta (OB 4/2012). Tein niistä kaavan kapeuden vuoksi 116-senttisiä, etteivät vaan jää pian pieniksi käyttäjilleen.

Merenneitopaidoissa kokeilin ensimmäistä kertaa leveämpihihaista kaavaa (mikä lie tähän se oikea termi), jonka avulla hihansuihun saadaan framilon-rypytyksellä ripaus tyttömaustetta. Itsehän en oikein pitseista, pinkistä ja muista tyttöjen jutuista paljon perusta, mutta sulatellaan asiaa ja harjoitellaan ensin näihin lasten paitoihin.

Passeleita olivat onneksi paidat ja tunikat käyttäjilleen, vaikken heitä mittailemaan päässytkään. Lisäksi tuli ommeltua kasa pipoja (Käpynen, JNY, EK) mm. lasten opettajille ja kerhonvetäjille, enkä tietenkään muistanut kaikista napata kuvaa. Osan pipoista junnasin ompelukoneen avulla: suoraa tikkiä, peruuttelua, siksakkia, suoraa... Milloin mä saan aikaiseksi selvittää, kannattaako saumuria korjata vai kääntyä uuden puoleen!?? Haluan päästä (k)ommellusten makuun taas!

Vastaisku marraskuulle

Kylmää, synkkää ja märkää,
pimeää, jäytävää ikävää.

Ikävä valoa, vehreyttä, lämpöä.

Ikävä ystäviä, aurinkoa, naurua.

Rymyjoukko voimalan valloitti,

ikävän hetkeksi karkoitti.

Lämpöä, hauskaa, laulua riitti,

jokainen niitti, jokainen kiitti.

Mieleen, sydämeen jäi iso ilo,

murheita karisi vähintään kilo.

Majliina pääsi viettämään vapaata viikonloppua ihanien ihmisten pariin. Lähtöä edeltävänä päivänä kävi hakemassa EK:sta palan kalsarikangasta ja ompeli siitä... vaatteen.

Tämä on ensimmäinen vaate, jonka tekemiseen en käyttänyt saumuria. Ensin suoraa ja sitten vähän siksakkia reunaan. Otin parhaat palat kahdesta eri kaavasta ja varsin istuvainen tästä kyllä tuli. Kaula- ja kainaloaukot huoliteltu framilonin avulla, toisella sivulla framilon-rypytys. (Kalsarikankaan alla ostopaita.)

 

Marraskuun synkeyttä poistamaan maalattiin Empun huoneen seinä vihreäksi, joten tästä postauksesta ei väriä puutu! Leikin myös hieman Photoshopilla ensimmäistä kertaa naamoja häivyttääkseni.

Mies sai isänpäivän iloksi paidan, joka ei ole omiaan ainakaan vähentämään "pikkukakkossedän" mainetta työpaikalla. Paidasta tuli aikamoinen sillisalaatti, kun halusin kokeilla kahden eri kankaan yhdistämistä hihoissa. Ompelin kuviollisen kankaan hihaan ensin ompelukoneella, jotta saisin kuvion millilleen paikoilleen. Sen jälkeen vasta uskalsin saumuroida (siihenpä se saumurin ja minun yhteistyö loppuikin). Mutta yhdistäminen onnistui yllättävän siististi ja autokangas saatiin kulutettua loppuun.

Seuraavaksi jotain hillitympää armaalleni, lupaan.

Halloween-hullutuksia

Käpysen paketissa saapui viime viikolla myös palaset kahdenväristä sokerikallokangasta, joista olin ajatellut tehdä pipoja. Kangasta hypistellessä mieleni muuttui ja kysäisin eskarilaiselta, tahtoisiko hän pääkallopaidan... No, ei muuta kuin Halloween-yöksi koneet laulaman. Aamulla sitten laulelimme neidin kanssa muskarissa uudet tunikat päällä :) Ja sydän laulaen lähti myös eskarilainen matkaan - vaatteet sujahtivat päälle muutamassa sekunnissa!

Pikku neitokaisemme on jännittyneenä katsellut poikien naamareita ja välillä uskaltautunut sellaista hetkeksi kokeilemaan. Aluksi kankaan nähdessään hän oli vähän peloissaan ja sanoi irvistäen "naama". Ehdotin sitten, että josko mekkoloinen (en oo vielä opettanu käsitettä TUNIKA) naamakankaasta tehtäisiin, johon vastauksena innokas JOO! Taitaa olla mekkotyttö henkeen ja vereen, kuosista piittaamatta.

Nämä ovat ensimmäiset pääkallovaatteet meidän perheessä ikinä. Itse en ole suosinut hirviö- tai muitakaan printtejä poikien paidoissa, eikä tämäkään kuosi juuri sytyttänyt. Jostain syystä sitä kuitenkin tilasin, ja niin on mammallakni oma pääkallopaita. Isukki ja isoin veli eivät kuosille lämmenneet, joten mulle riitti vihreää kangasta. Vaaleanpunaiseen en ehkä vielä olisi ollut valmis.

Pääkalloneitsyyden mukana meni joustocollege-neitsyys. Yksiväriset JC:t ovat Kestovaippakaupasta. Molemmat JC:t ovat valtavan pehmoisia ja joustavia, niitä oli miellyttävä ja helppo ommella. Ja päällä tuntuu kuin toiselta iholta!

Kaavat:
Raglanhihainen t-paita, 38 (OB 5/08)
Ruler, 134cm (OB 4/13)
Pupunen, 116cm (OB 4/12)

Pupunen-kaavassa kerrotaan sen sopivan hoikalle lapselle. Tein 110cm vaatteita käyttävälle kummitytölle paidan tästä kaavasta 116-senttisenä ja pikkasen mietityttää, mahtuukohan se päälle. Koska itseltäni puuttui 92cm paitakaava, päätin tehdä meidän neidille Pupunen 116cm -kaavalla tämän tunikan. Tein hyvin niukoilla saumanvaroilla ja ihan hyvin pystyy jo nyt pitämään. Jätin hihoihin ja helmaan reilut käänteet, joten paidan käyttöikää voi halutessaan jatkaa.

Joka tyypin ärtsypärtsy

Tein joululahjapaidan Metsolan maatuskakankaasta ja halusin tuhota loput kaavakokeiluun. Tällä kertaa testissä Joka tyypin kaavakirjasta naisten t-paita. Testasin myös saman kirjan raglanpaitakaavaa, ja totesin molemmat kaavat melko muodottomiksi. Tämä nyt menettelee vielä, mutta raglan on menossa saksien ja ratkojan käsittelyyn. Maatuskakuosi ei oo todella meikäläisen makuun ja väriyhdistelmä aika ärtsy varsinkin talvi-iholle, mutta käyttökelpoisen kotimekon tästä saa kalsareiden kaveriksi ;)

Kokeilin ensimmäistä kertaa framilonhuolittelua kaula-aukkoon ja kerralla onnistui. Tätä tapaa käytän varmasti jatkossakin. Helmaan tein kuminauhakujan, ettei jäisi pahemmin lörpöttämään.