sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kierrätyskassi

Osallistuin viime vuoden alussa "luovuushaasteeseen", jossa luvattiin antaa halukkaille kavereille jotain itse tehtyä. Silloin ei ollut ompeluinnostukseni vielä alkanut, mutta ajattelin, että ainakin leipominen luonnistuisi. Ajatus kääntyi puolessa vuodessa kuitenkin ompelun suuntaan. Materiaalina vanhaa hametta, paitaa, verhoa ja kantoliinaa (jota en sitten tarvinnutkaan).

Tuo sinapinkeltainen paita tarttui kesällä kirppikseltä mukaani värin, taskujen ja vetoketjun takia. En ollut tosiaan ennen ommellut vetoketjua (paitsi tuohon joulumekkoon nyt myöhemmin), joten ajattelin hoitaa homman helpommin "valmiilla" vetuketjulla.


Kaverini, jolle tämän ensimmäinen luovuusnäytteeni tein, on rempseä vahvoista väreistä pitävä nainen. Tavaraa hänellä on aika paljon ja ne ovat monesti hukassa :) Vaatteita en osaa vielä tehdä kuin omalle perheelleni, joten ajattelin ison kassin tulevan tarpeeseen. Taskuja tietysti tarvittaisiin paljon, jotta jokaiselle pienellekin tavaralle olisi oma paikkansa.


Vanhojen vaatteiden leikkaaminen ja ratkominen oli yllättävän haastavaa ja aikaa vievää puuhaa. Paidan kaulus hankaloitti vetoketjun ja ympäröivän kankaan irrottamista, eivätkä taskujen ompeleetkaan ihan hetkessä ratkenneet.Myös jonkinlainen ohje vetoketjukassin kokoamiseen ois saattanu avittaa projektin etenemistä, nyt tuli tenkkapoo monessakin kohtaa vaikka näinkin yksinkertaisesta asiasta oli kyse. (Blondi syntyessään, blondi kuollessaan?)


 Kassin sisäpuolen vuorasin vanhalla lakanalla, jotta saisin taskut siististi tehtyä. Toiselle puolelle vuorikangasta tein vetoketjutaskun avaimille, lompakolle ja muille tärkeille välineille. Tässä ihan uutukainen KVK:n pitsivetskari.


Toiselle puolelle ompelin avotaskut esim. kännykälle, kynälle ja varakassille. Mulla oli hieno visio siitä, miten nimeän Lidlin leimasimella paikat tavaroille, etteivät ne vain jäisi matkasta ja palautuisivat omalle paikalleen käytön jälkeen. Kokosin ensin hartaasti pinseteillä kirjaimet leimasimeen ja kokeilin paperille: täydellistä! Sitten kun tein saman homman kankaalle, niin voihan itku!


Lakanakangas oli jotenkin paksua ja jäykkää, ei ollenkaan niin puuvillaisen pehmeää (heikkoa) kuin nykyään. Kirjaimet puuroutuivat lähes tunnistamattomiksi ja muutakin sotkua onnistuin tekemään :(  Tämä ruma kokeiluni jäi koristamaan sisätaskuja, ehkä se vähän pesussa haalenee?


Lopuksi ompelin vielä kassin sisään varakassin EK:n pirteästä kankaasta sekä tuubihuivin Mussukoiden Musikantit-trikoosta, monipuolinen musikantti kun hän on. Isosta kassista tuli mun näköinen ja värinen sekä superpehmeä, toivottavasti kelpaa myös käyttäjälleen. (Pikkasen teki tiukkaa luopua siitä, mutta onneksi vihreää ja keltaista kangasta jäi vielä vähän, lisäksi ruskeat sammarit odottavat pilkkomista.)

Kaverini repesi hervottomaan nauruun avatessaan tuomiseni. Hän oli ollut liikkellä samoin aatoksin, ja sain söötin kirjastokassin hänen ufoksi jääneestä villapaidastaan. Tarpeeseen tulee, kiitos hurjasti!


 Tämä oli kiva hyvän mielen projekti! Aina vähän jännempää tehdä kaverille kuin itselle :)

lauantai 22. helmikuuta 2014

Pöytäliinan uusi elämä

Joku oli saanut siitä tarpeekseen. Ehkä siihen oli kyllästytty tai sille ei löytynyt enää sopivaa säilytyspaikkaa. Käytössä se oli ainakin ollut, sillä musta pinta oli jo aavistukseen haalistunut ja nyppyyntynyt. Kirppiksellä se tarrasi minuun ja pyysi päästä mukaan. Mieluusti otin sen, neliönmuotoisen pöytäliinan, luoksemme. Pian keksinkin, että siitä tehdään meidän perheen tytöille jouluiset asut.

 Pikkuneiti sai vaakaraitaisen liivimekon isolla taskulla. 
Jostain paitakaavasta levensin ja pidensin helmaa. 
Helman rypytin framilonilla.


Takana ensimmäinen koskaan ompelemani vetoketju. 
Olisiko se pitänyt tikata vielä pitsin reunoista kiinni, 
vai miksiköhän meni heti ensimmäisessä pesussa 
noin kurjan näköiseksi?


 Onnellinen on omistaja uudesta mekostaan.

 Tämä mekko on oivallinen tanssahteluun...

 ... pyörimiseen, riehumiseen...

 ... ja käden säilyttämiseen.

 Äiti-ihminen sai pystyraitaisen
resorivyötäröllä varustetun mekon, 
joka on tehty Karkelot-blogin ohjeella.  



 Mekon vuori on vanhasta hameestani. 
Sen verran mustaa kangasta kapeampi oli tuo vuori, 
että reippaampi kävely tällä hameella tekee tiukkaa :) 
Hipsutellaan siis!


Nämä oli ensimmäiset vaatteet, jotka olen tehnyt joustamattomasta materiaalista. Mittojen kanssa saa olla kyllä tarkkana, että vaatteet menee päälle ja niillä pystyy liikkumaan. Kankaasta riitti myös kahteen hiippalakkiin, eikä pöytäliinasta enää jäänyt käyttökelpoista kaistaletta. Hyvän mielen ompeluja oli nämä! Erityisesti ihastuin pikkumekon selkämykseen, musta vetoketju tekee kivan katkon värikkäisiin raitoihin.

Ja tosiaan, ihan viime jouluksi nämä tein. Matka blogiin vain aina kestää. Vetoketju KVK:sta ja resori Marimekolta.