tiistai 21. tammikuuta 2014

Musta mekko

Hautajaiset ja mustan mekon puute. Ensin ajattelin ommella mekon omalle Hipulleni, mutta koska hänen serkkunsa oli kasvanut omastaan ulos, tehtiin vaihtarit: serkulta Hipulle ja mun käsistä serkulle :)

Pidensin Princess-kaavaa (OB 4/12) mekoksi ja siirsin rypytyksen vyötäröltä helmaan. Pääntie käännetty ja hihansuut rypytetty framilonin avulla. Mekossa on irrotettava, taakse solmittava velourvyö, jonka päällä leveää pitsiä. Musta velour Käpyseltä. Hautajaisten jälkeen tähän voi halutessaan lisätä esim. värikkäitä taskuja tai erivärisen vyön.

Ilman vyötä

Halogeenilampun valossa

Salaman kera

Sen lisäksi, että sysimusta kangas on hankala ommeltava, se on myös erityisen vaikea kuvattava. Luonnonvaloa odotellessa voisi käydä kuvankäsittelykurssilla - jos olisi aikaa.

Ompelukoneella tehtynä mekon saumoista tuli tavallista paksummat, mutta arvatkaas mitä? Sain vihdoin aikaiseksi viedä saumurin huoltoon ja nyt täällä into pinkeenä odottelen tuloksellista jälleennäkemistä!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Neitsytmatka Karnaluksiin

Tammikuun alussa pääsin käymään paikassa, josta olin puolivuotisen ompelu-urani aikana kuullut muiden paljon ja ylistävästi puhuvan . Koska saumurilankani olivat rajoittuneet valkoiseen ja kuminauhani neljään metriin, oli aika käydä katsastamassa Karnaluks ja hommaamassa olemattomaan tarvikevarastooni täydennystä. Ripottelimme lapset kummiensa hoiviin ja lähdimme siipan kanssa seikkailulle. Edellisestä yhteisestä reissusta olikin kolmisen vuotta aikaa.


Satamassa astuimme bussiin nro 2, joka vei meidät näppärästi Karnaluksin kulmille. Autobussijaam-pysäkiltä oli viitisensataa askelta kohteeseen, jonka osoite on siis K.A. Hermanni 1C. Hyvänä maamerkkinä Tartu maanteen ja K.A. Hermannin risteyksessä on Mack-baari . Baarin vieressä on biljardisali ja heti sen jälkeen Karnaluks. Löysimme vaivatta perille ystävien ohjeiden ja miehen suunnistustaitojen avulla :)


Pimpotimme Karnaluksin ovikelloa muutama minuutti avaamisajankohdan jälkeen, joten pääsimme (tai oikeastaan pääsin) tutkimaan paikkoja kaikessa rauhassa. Mies oli haaveillut biljardin pelaamisesta, mutta sali olisi auennut vasta kahdeltatoista. Niinpä hän tyytyi lukemaan Hesariaan puiselle asiakasjakkaralle.


Kälyni oli tehnyt mulle upean pohjapiirrustuksen Karnaluksista, jonka avulla löysin helposti etsimäni hyllyt. Mutta tavaroiden etsiminen hyllyistä olikin sitten ihan oma hommansa. Voihan epäjärjestys ja tavaranpaljous! Ihan liikaa värejä ja malleja, pituus- ja paksuusvaihtoehtoja meikäläiselle. Hikeä pukkasi ja vähän huimasikin. Vettä oli hörpättävä ja vessassa käytävä. Istuinpa hetken kaupan toisella asiakasjakkarallakin ja vedin henkeä.


Noudatin ostoslistaani melko orjallisesti ja pääsin kassalle jonottamatta 1½ tunnin shoppailun jälkeen. Kassalla vierähtikin sitten tovi, kun mittasivat ja etsivät hintoja. Kauppaan oli valunut koko ajan lisää porukkaa ja lähtiessämme kassoillekin oli kertynyt jo jonoa. Huh ja heh, äkkiä pois!

Karnaluks-kokemuksen lisäksi ehdittiin myös paljon muuta, eikä niistä vähäisimpänä ruokailu Vapianossa (sataman lähistöllä osoitteessa Hobujaama 10). Pastaa, pitsaa ja salaatteja loistavalla hinta-laatusuhteella miellyttävässä miljöössä. Vapiano oli tupaten täynnä, joten ruuan saamisessa kesti hetkinen jos toinenkin. Joten jos laivaasi jo lastataan, suosittelen kääntymään toisen ruokapaikan puoleen. Odotus oli kuitenkin makuelämyksen arvoinen!


Kotiuduttuamme kävin valitsemassa nappeja kirppiksen isosta laarista. Karnaluksista ostamani neljä nappia ja tämä nappikasa maksoivat saman verran. En oo ommellu nappia tai napinläpeä kahteenkymmeneen vuoteen, joten näillä päässee hyvin harjoittelemaan.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Hurinaa, surinaa ja rapinaa

Aloitin joululahjojen ompelemisen hyvissä ajoin jo marraskuussa, mutta koska saumurini sanoi heti näiden kokamisen jälkeen sopimuksen irti, paljon suunniteltuja vaatteita jäi tekemättä. Ehkä ensi jouluksi sitten, pianhan se taas tulee?

Keltapohjaiset paidat (Metsola) ovat kokoa 110cm ja ne on tehty On the Road -kaavalla (OB 1/2013) lisäten tunikoihin helman pituutta. Merenneitotunikat (Nosh & Vauvauva) ovat pidennettyjä versioita Pupusesta (OB 4/2012). Tein niistä kaavan kapeuden vuoksi 116-senttisiä, etteivät vaan jää pian pieniksi käyttäjilleen.







Merenneitopaidoissa kokeilin ensimmäistä kertaa leveämpihihaista kaavaa (mikä lie tähän se oikea termi), jonka avulla hihansuihun saadaan framilon-rypytyksellä ripaus tyttömaustetta. Itsehän en oikein pitseista, pinkistä ja muista tyttöjen jutuista paljon perusta, mutta sulatellaan asiaa ja harjoitellaan ensin näihin lasten paitoihin.





Passeleita olivat onneksi paidat ja tunikat käyttäjilleen, vaikken heitä mittailemaan päässytkään. Lisäksi tuli ommeltua kasa pipoja (Käpynen, JNY, EK) mm. lasten opettajille ja kerhonvetäjille, enkä tietenkään muistanut kaikista napata kuvaa. Osan pipoista junnasin ompelukoneen avulla: suoraa tikkiä, peruuttelua, siksakkia, suoraa... Milloin mä saan aikaiseksi selvittää, kannattaako saumuria korjata vai kääntyä uuden puoleen!?? Haluan päästä (k)ommellusten makuun taas!