sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kierrätyskassi

Osallistuin viime vuoden alussa "luovuushaasteeseen", jossa luvattiin antaa halukkaille kavereille jotain itse tehtyä. Silloin ei ollut ompeluinnostukseni vielä alkanut, mutta ajattelin, että ainakin leipominen luonnistuisi. Ajatus kääntyi puolessa vuodessa kuitenkin ompelun suuntaan. Materiaalina vanhaa hametta, paitaa, verhoa ja kantoliinaa (jota en sitten tarvinnutkaan).

Tuo sinapinkeltainen paita tarttui kesällä kirppikseltä mukaani värin, taskujen ja vetoketjun takia. En ollut tosiaan ennen ommellut vetoketjua (paitsi tuohon joulumekkoon nyt myöhemmin), joten ajattelin hoitaa homman helpommin "valmiilla" vetuketjulla.


Kaverini, jolle tämän ensimmäinen luovuusnäytteeni tein, on rempseä vahvoista väreistä pitävä nainen. Tavaraa hänellä on aika paljon ja ne ovat monesti hukassa :) Vaatteita en osaa vielä tehdä kuin omalle perheelleni, joten ajattelin ison kassin tulevan tarpeeseen. Taskuja tietysti tarvittaisiin paljon, jotta jokaiselle pienellekin tavaralle olisi oma paikkansa.


Vanhojen vaatteiden leikkaaminen ja ratkominen oli yllättävän haastavaa ja aikaa vievää puuhaa. Paidan kaulus hankaloitti vetoketjun ja ympäröivän kankaan irrottamista, eivätkä taskujen ompeleetkaan ihan hetkessä ratkenneet.Myös jonkinlainen ohje vetoketjukassin kokoamiseen ois saattanu avittaa projektin etenemistä, nyt tuli tenkkapoo monessakin kohtaa vaikka näinkin yksinkertaisesta asiasta oli kyse. (Blondi syntyessään, blondi kuollessaan?)


 Kassin sisäpuolen vuorasin vanhalla lakanalla, jotta saisin taskut siististi tehtyä. Toiselle puolelle vuorikangasta tein vetoketjutaskun avaimille, lompakolle ja muille tärkeille välineille. Tässä ihan uutukainen KVK:n pitsivetskari.


Toiselle puolelle ompelin avotaskut esim. kännykälle, kynälle ja varakassille. Mulla oli hieno visio siitä, miten nimeän Lidlin leimasimella paikat tavaroille, etteivät ne vain jäisi matkasta ja palautuisivat omalle paikalleen käytön jälkeen. Kokosin ensin hartaasti pinseteillä kirjaimet leimasimeen ja kokeilin paperille: täydellistä! Sitten kun tein saman homman kankaalle, niin voihan itku!


Lakanakangas oli jotenkin paksua ja jäykkää, ei ollenkaan niin puuvillaisen pehmeää (heikkoa) kuin nykyään. Kirjaimet puuroutuivat lähes tunnistamattomiksi ja muutakin sotkua onnistuin tekemään :(  Tämä ruma kokeiluni jäi koristamaan sisätaskuja, ehkä se vähän pesussa haalenee?


Lopuksi ompelin vielä kassin sisään varakassin EK:n pirteästä kankaasta sekä tuubihuivin Mussukoiden Musikantit-trikoosta, monipuolinen musikantti kun hän on. Isosta kassista tuli mun näköinen ja värinen sekä superpehmeä, toivottavasti kelpaa myös käyttäjälleen. (Pikkasen teki tiukkaa luopua siitä, mutta onneksi vihreää ja keltaista kangasta jäi vielä vähän, lisäksi ruskeat sammarit odottavat pilkkomista.)

Kaverini repesi hervottomaan nauruun avatessaan tuomiseni. Hän oli ollut liikkellä samoin aatoksin, ja sain söötin kirjastokassin hänen ufoksi jääneestä villapaidastaan. Tarpeeseen tulee, kiitos hurjasti!


 Tämä oli kiva hyvän mielen projekti! Aina vähän jännempää tehdä kaverille kuin itselle :)

10 kommenttia:

  1. Voi miten hieno! Jos uskaltaisin haaveilla ompelemisesta, haaveilisin just sun tyylistä toteuttaa asioita - että wow, tuli näin hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hui, kiitos kauniista sanoista. Kyllä tämä on aika arvaamatonta puuhaa näin aloittelijalla, onneksi yleensä yllättyy kuitenkin positiivisesti :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitti Eija! Lopputulokseen taas tyytyväinen, vaikkei välillä oikein tiennyt, mihin suuntaan edetä.

      Poista
  3. Miten hieno kassi! Tosin juuri niin monitöinen että mahtaisinkohan luopua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllähän tämän tekeminen yllätti myös siinä mielessä, miten monta vaihetta ja minuuttia (tuntia) tähän mahtui. Lankoja ja neuloja vaihdoin ompelukoneeseen jatkuvasti, myöskään silitykseltä ja purkamiselta ei voinut välttyä. Kiitos kommentista, kärsivällisyys vissiin palkitaan!

      Poista
  4. En kestä miten ihana! Värit, materiaalit ja tyyli toimiim:>

    VastaaPoista
  5. Ihana ihana!!! Olen myös itse yrittänyt samaa, käyttää vanhoja matskuja uusiksi, mutta ihan tuohon en ole vielä kyennyt! Nyt vaan inspiroitumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Satu! Näistä vanhojen matskujen käytöstä tulee tosi hyvä mieli, ihan niinkuin sais antaa niille uuden elämän.

      Poista