maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ensimmäiset kommellukset

Puoltoista vuotta sitten osallistuin työpaikan ompelukerhoon, mutta sitten jäin äitiyslomalle ja keskeneräiset tekeleet joutuivat kaapin perälle. Rupesin silloin tekemään pojille paitoja joustofroteesta, mutta viimeistelyt jäivät tekemättä. En ollut koskaan kiinnittänyt resoreita, joten en osannut jatkaa ompeluksia yksin. Onneksi ompeleva ystäväni, veljeni tuleva vaimo, tuli vieraisille viikko sitten. Mukana hänellä oli kokemusta, kärsivällisyyttä, tietoa, kaavoja, kaavapaperia, saumuri ja kantinkääntäjä. Aiemmin mulle oli yritetty kuvailla kantinkääntäjää ja sen toimintaa, mutta en mä osannut arvatakaan, että se olisi rakkautta ensinäkemällä - maalarinteippisuikaleista huolimatta.

Päivisin meillä oli melkoista hulinaa, joten vasta lasten mentyä nukkumaan päästiin virittelemään ompelutehdasta olohuoneeseen. Silmät sikkuralla, suu supussa, sormet suhisten, sydän ja koneet surraten.

Olin ostanut Kestovaippakaupasta safari- ja Myllymuksuilta leppiskangasta paitoja varten, mutta halusin ensin harjoitella Eurokankaan perusharmaalla, jottei kauniimmat kankaat menisi pilalle kömpelöissä käsissä. Kaavat piirtelin kerho-open avustuksella Metsolan paidoista. Harmaan paidan kaula-aukosta tuli silloin ompelukerhossa aivan liian iso, joten kälyni ehdotti huppua. Kangasvalikoima kotona ei ollut kovin kummoinen, joten valitsin ompunvihreää joustofroteeta huppukankaaksi. Sitten leikin osaavaa ja tein pallotrikoosta huppuun vuoren. Nyt hupusta tuli kiva, mutta kaula-aukon ympärillä möllöttää rumat saumat. Myöskään väriyhdistelmä ei ole kovin osuva, hupun valmistuttua mietin jo, että teen hupun kaveriksi ihan uuden paidan. Tällä kertaa ei aika ja jaksaminen siihen riittänyt.



Keskimmäiseni oli ehtinyt 1½ vuodessa kasvaa sen verran, että leppispaidasta tuli aika nafti. Poikanen oli kuitenkin niin innoissaan kuosista, että jätin helmaan ja hihoihin pituutta. "Äiti, tämä on mun paras paita, saanko panna tän heti päälle?" Kaula-aukon kanttasin harjoituksen vuoksi mutkikkaasti (koska kantinkääntäjä oli lähdössä takaisin omaan kotiinsa) ja aika kauheahan siitä tuli.


Safaripaidankin kaula-aukosta tuli liian iso, vaikka harmaan paidan jäljiltä kaavaan tehtiin muutoksia. Näiden ompelusten tekemiseen meni tuhottomasti aikaa. Kaikki tapahtui kovin hitaasti ja typeriä tekoja piti yrittää peruuttaa aina välillä. Kaikkia kommelluksia ei viitsi edes kirjoittaa ylös. Onneksi muisti on hatara.




Käyttäjän ilo on ompelijan paras palkinto, oli lopputulos ompelijan itsensä mielestä mikä tahansa.

3 kommenttia:

  1. Varsin päteviä ensikappaleita olet tehnyt! Ehkä kannattaa kokeilla jotain valmiskaavaa -vertaa mittasuhteita siihen piirtämääsi Metsolan kaavaan, niin löydät oikean mallin ja koon. Ja tervetuloa uuden harrastuksen pariin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä harrastus tuntuu vievän mukanaan. Joo, ei ollu kovin motivoivaa noitten itse piirrettyjen kaavojen kanssa, tarvitsin koko ajan open apua, kun ei ihan sentilleen menneet palat kohdalleen. Nuo seuraavan postauksen paidat onkin sitten ihan valmiskaavoilla tehty, ja niissä pitäydynkin pitkän aikaa ;)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista