lauantai 22. helmikuuta 2014

Pöytäliinan uusi elämä

Joku oli saanut siitä tarpeekseen. Ehkä siihen oli kyllästytty tai sille ei löytynyt enää sopivaa säilytyspaikkaa. Käytössä se oli ainakin ollut, sillä musta pinta oli jo aavistukseen haalistunut ja nyppyyntynyt. Kirppiksellä se tarrasi minuun ja pyysi päästä mukaan. Mieluusti otin sen, neliönmuotoisen pöytäliinan, luoksemme. Pian keksinkin, että siitä tehdään meidän perheen tytöille jouluiset asut.

 Pikkuneiti sai vaakaraitaisen liivimekon isolla taskulla. 
Jostain paitakaavasta levensin ja pidensin helmaa. 
Helman rypytin framilonilla.


Takana ensimmäinen koskaan ompelemani vetoketju. 
Olisiko se pitänyt tikata vielä pitsin reunoista kiinni, 
vai miksiköhän meni heti ensimmäisessä pesussa 
noin kurjan näköiseksi?


 Onnellinen on omistaja uudesta mekostaan.

 Tämä mekko on oivallinen tanssahteluun...

 ... pyörimiseen, riehumiseen...

 ... ja käden säilyttämiseen.

 Äiti-ihminen sai pystyraitaisen
resorivyötäröllä varustetun mekon, 
joka on tehty Karkelot-blogin ohjeella.  



 Mekon vuori on vanhasta hameestani. 
Sen verran mustaa kangasta kapeampi oli tuo vuori, 
että reippaampi kävely tällä hameella tekee tiukkaa :) 
Hipsutellaan siis!


Nämä oli ensimmäiset vaatteet, jotka olen tehnyt joustamattomasta materiaalista. Mittojen kanssa saa olla kyllä tarkkana, että vaatteet menee päälle ja niillä pystyy liikkumaan. Kankaasta riitti myös kahteen hiippalakkiin, eikä pöytäliinasta enää jäänyt käyttökelpoista kaistaletta. Hyvän mielen ompeluja oli nämä! Erityisesti ihastuin pikkumekon selkämykseen, musta vetoketju tekee kivan katkon värikkäisiin raitoihin.

Ja tosiaan, ihan viime jouluksi nämä tein. Matka blogiin vain aina kestää. Vetoketju KVK:sta ja resori Marimekolta.

2 kommenttia:

  1. Ihana pikku mannekiini! Upeat luomukset taas kerran. Ja huippua kierrätys teemaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Olisi kiva ommella useamminkin kierrätysmateriaaleista.

    VastaaPoista