Touhukkaille nelivuotiaille

Hupsista hei, maaliskuu meinaa karata alta ilman ainuttakaan blogimerkintää. Kyllä täällä vielä henki pihisee ja koneet surisee. Kankaalla on vain niin kovin pitkä matka kaapista paininjalan alle ja kameraan. Kuvien laittaminen koneelle ja blogiin vaatii myös oman aikansa.

Blogihiljaisuudesta huolimatta olen ommellut ahkerasti. Kävin ensimmäistä kertaa ompelutapaamisessakin yhtenä viikonloppuna ja sain oikein rauhassa huristella pari päivää menemään, valoisaan aikaan kenenkään häiritsemättä, aatelkaa! Näitä vaatteita siellä aloittelin ja kotona viimeistelin. Lasten serkut viettivät synttäreitään, joten pääsin ompelemaan pienille eläinten ja kasvien ystäville vaatteita. Tyttö sai hiiritunikan ja velourlegginsit, poika kilpikonnapaidan sekä toiveen mukaiset velourpöksyt.

Hiiri-jersey ja velour on ostettu Onnilaiselta. Olen tähän asti ommellut tunikoita vain pidentämällä ja leventämällä paitakaavoja. Nyt osui Ottobre-lehdestä silmään tämä ihastuttava kaava nimeltä Lucky Cat (OB 1/2013). Kaavassa on lyhyet hihat, mutta koska Suomen kesä ei aina helteillä hemmottele, päädyin pitkiin hihoihin. Koska ompeluharrastukseni on vielä alkuvaiheessa, tuon tunikan tekemisessä vierähti aikaa tunti jos toinenkin. Juu, luit ihan oikein! Framilonia tarvittiin aika moneen paikkaan ja useampi osa oli yhdisteltävänä verrattuna aiempiin ompeluksiini.

Lucky Cat -kaava (kuvan paita 116cm) on mielestäni melko leveä, joten suosittelen valitsemaan hoikalle lapselle pienemmän koon tai leikkaamalla lyhyemmän kaistaleen tuohon rinnalle. Itse tein harmaan kaistaleen resorista (ohjeessa trikoota), joten se jäi liian löysälle. Legginsit on tehty Ottobren (2/2012) Ropina-kaavalla.

 

Kilpikonnakangas on hommattu Mussukoilta, velourit Käpyseltä ja Onnilaiselta. Paidassa kaavana Rascal (OB 4/2013) koossa 116cm ja housuissa Saimi (OB 1/2009) koossa 110cm (pidennetty). Housuihin on lisätty sivuille ja polviin toinen kerros velouria, koska tämä serkkupoika oli niin mustasukkainen siskonsa tähän tyyliin "koristelluista" housuista :) Tämä oli mulle ensimmäinen aplikaatioharjoitus liimaharsoineen ja tukikankaineen. Tosi hidasta, mutta hauskaa puuhaa. Täytyy kyllä myöntää, että aika tuhdit tuli noista aplikaatiokohdista, toivottavasti pojalla on voimaa saada polvet koukkuun! (alla housut takaapäin kuvattuna)

Vielä toiset paidat samisteluun, apilajoustis Metsolalta. Sinisessä kaavana Rascal 116cm, pinkissä Pupunen 122cm.

Ehdinpäs vielä maaliskuun puolella! Seuraava postaus tulee hieman lyhyemmällä aikavälillä, ja siinä esittelen loput ompeluviikonlopun tuotokset.

Kierrätyskassi

Osallistuin viime vuoden alussa "luovuushaasteeseen", jossa luvattiin antaa halukkaille kavereille jotain itse tehtyä. Silloin ei ollut ompeluinnostukseni vielä alkanut, mutta ajattelin, että ainakin leipominen luonnistuisi. Ajatus kääntyi puolessa vuodessa kuitenkin ompelun suuntaan. Materiaalina vanhaa hametta, paitaa, verhoa ja kantoliinaa (jota en sitten tarvinnutkaan).

Tuo sinapinkeltainen paita tarttui kesällä kirppikseltä mukaani värin, taskujen ja vetoketjun takia. En ollut tosiaan ennen ommellut vetoketjua (paitsi tuohon joulumekkoon nyt myöhemmin), joten ajattelin hoitaa homman helpommin "valmiilla" vetuketjulla.

Kaverini, jolle tämän ensimmäinen luovuusnäytteeni tein, on rempseä vahvoista väreistä pitävä nainen. Tavaraa hänellä on aika paljon ja ne ovat monesti hukassa :) Vaatteita en osaa vielä tehdä kuin omalle perheelleni, joten ajattelin ison kassin tulevan tarpeeseen. Taskuja tietysti tarvittaisiin paljon, jotta jokaiselle pienellekin tavaralle olisi oma paikkansa.

Vanhojen vaatteiden leikkaaminen ja ratkominen oli yllättävän haastavaa ja aikaa vievää puuhaa. Paidan kaulus hankaloitti vetoketjun ja ympäröivän kankaan irrottamista, eivätkä taskujen ompeleetkaan ihan hetkessä ratkenneet.Myös jonkinlainen ohje vetoketjukassin kokoamiseen ois saattanu avittaa projektin etenemistä, nyt tuli tenkkapoo monessakin kohtaa vaikka näinkin yksinkertaisesta asiasta oli kyse. (Blondi syntyessään, blondi kuollessaan?)

 Kassin sisäpuolen vuorasin vanhalla lakanalla, jotta saisin taskut siististi tehtyä. Toiselle puolelle vuorikangasta tein vetoketjutaskun avaimille, lompakolle ja muille tärkeille välineille. Tässä ihan uutukainen KVK:n pitsivetskari.

Toiselle puolelle ompelin avotaskut esim. kännykälle, kynälle ja varakassille. Mulla oli hieno visio siitä, miten nimeän Lidlin leimasimella paikat tavaroille, etteivät ne vain jäisi matkasta ja palautuisivat omalle paikalleen käytön jälkeen. Kokosin ensin hartaasti pinseteillä kirjaimet leimasimeen ja kokeilin paperille: täydellistä! Sitten kun tein saman homman kankaalle, niin voihan itku!

Lakanakangas oli jotenkin paksua ja jäykkää, ei ollenkaan niin puuvillaisen pehmeää (heikkoa) kuin nykyään. Kirjaimet puuroutuivat lähes tunnistamattomiksi ja muutakin sotkua onnistuin tekemään :(  Tämä ruma kokeiluni jäi koristamaan sisätaskuja, ehkä se vähän pesussa haalenee?

Lopuksi ompelin vielä kassin sisään varakassin EK:n pirteästä kankaasta sekä tuubihuivin Mussukoiden Musikantit-trikoosta, monipuolinen musikantti kun hän on. Isosta kassista tuli mun näköinen ja värinen sekä superpehmeä, toivottavasti kelpaa myös käyttäjälleen. (Pikkasen teki tiukkaa luopua siitä, mutta onneksi vihreää ja keltaista kangasta jäi vielä vähän, lisäksi ruskeat sammarit odottavat pilkkomista.)

Kaverini repesi hervottomaan nauruun avatessaan tuomiseni. Hän oli ollut liikkellä samoin aatoksin, ja sain söötin kirjastokassin hänen ufoksi jääneestä villapaidastaan. Tarpeeseen tulee, kiitos hurjasti!

 Tämä oli kiva hyvän mielen projekti! Aina vähän jännempää tehdä kaverille kuin itselle :)

Pöytäliinan uusi elämä

Joku oli saanut siitä tarpeekseen. Ehkä siihen oli kyllästytty tai sille ei löytynyt enää sopivaa säilytyspaikkaa. Käytössä se oli ainakin ollut, sillä musta pinta oli jo aavistukseen haalistunut ja nyppyyntynyt. Kirppiksellä se tarrasi minuun ja pyysi päästä mukaan. Mieluusti otin sen, neliönmuotoisen pöytäliinan, luoksemme. Pian keksinkin, että siitä tehdään meidän perheen tytöille jouluiset asut.

 Pikkuneiti sai vaakaraitaisen liivimekon isolla taskulla. 

Jostain paitakaavasta levensin ja pidensin helmaa. 

Helman rypytin framilonilla.

Takana ensimmäinen koskaan ompelemani vetoketju. 

Olisiko se pitänyt tikata vielä pitsin reunoista kiinni, 

vai miksiköhän meni heti ensimmäisessä pesussa 

noin kurjan näköiseksi?

 Onnellinen on omistaja uudesta mekostaan.

 Tämä mekko on oivallinen tanssahteluun...

 ... pyörimiseen, riehumiseen...

 ... ja käden säilyttämiseen.

 Äiti-ihminen sai pystyraitaisen
resorivyötäröllä varustetun mekon, 

joka on tehty Karkelot-blogin ohjeella.  

 Mekon vuori on vanhasta hameestani. 

Sen verran mustaa kangasta kapeampi oli tuo vuori, 

että reippaampi kävely tällä hameella tekee tiukkaa :) 

Hipsutellaan siis!

Nämä oli ensimmäiset vaatteet, jotka olen tehnyt joustamattomasta materiaalista. Mittojen kanssa saa olla kyllä tarkkana, että vaatteet menee päälle ja niillä pystyy liikkumaan. Kankaasta riitti myös kahteen hiippalakkiin, eikä pöytäliinasta enää jäänyt käyttökelpoista kaistaletta. Hyvän mielen ompeluja oli nämä! Erityisesti ihastuin pikkumekon selkämykseen, musta vetoketju tekee kivan katkon värikkäisiin raitoihin.

Ja tosiaan, ihan viime jouluksi nämä tein. Matka blogiin vain aina kestää. Vetoketju KVK:sta ja resori Marimekolta.

Musta mekko

Hautajaiset ja mustan mekon puute. Ensin ajattelin ommella mekon omalle Hipulleni, mutta koska hänen serkkunsa oli kasvanut omastaan ulos, tehtiin vaihtarit: serkulta Hipulle ja mun käsistä serkulle :)

Pidensin Princess-kaavaa (OB 4/12) mekoksi ja siirsin rypytyksen vyötäröltä helmaan. Pääntie käännetty ja hihansuut rypytetty framilonin avulla. Mekossa on irrotettava, taakse solmittava velourvyö, jonka päällä leveää pitsiä. Musta velour Käpyseltä. Hautajaisten jälkeen tähän voi halutessaan lisätä esim. värikkäitä taskuja tai erivärisen vyön.

Ilman vyötä

Halogeenilampun valossa

Salaman kera

Sen lisäksi, että sysimusta kangas on hankala ommeltava, se on myös erityisen vaikea kuvattava. Luonnonvaloa odotellessa voisi käydä kuvankäsittelykurssilla - jos olisi aikaa.

Ompelukoneella tehtynä mekon saumoista tuli tavallista paksummat, mutta arvatkaas mitä? Sain vihdoin aikaiseksi viedä saumurin huoltoon ja nyt täällä into pinkeenä odottelen tuloksellista jälleennäkemistä!

Neitsytmatka Karnaluksiin

Tammikuun alussa pääsin käymään paikassa, josta olin puolivuotisen ompelu-urani aikana kuullut muiden paljon ja ylistävästi puhuvan . Koska saumurilankani olivat rajoittuneet valkoiseen ja kuminauhani neljään metriin, oli aika käydä katsastamassa Karnaluks ja hommaamassa olemattomaan tarvikevarastooni täydennystä. Ripottelimme lapset kummiensa hoiviin ja lähdimme siipan kanssa seikkailulle. Edellisestä yhteisestä reissusta olikin kolmisen vuotta aikaa.

Satamassa astuimme bussiin nro 2, joka vei meidät näppärästi Karnaluksin kulmille. Autobussijaam-pysäkiltä oli viitisensataa askelta kohteeseen, jonka osoite on siis K.A. Hermanni 1C. Hyvänä maamerkkinä Tartu maanteen ja K.A. Hermannin risteyksessä on Mack-baari . Baarin vieressä on biljardisali ja heti sen jälkeen Karnaluks. Löysimme vaivatta perille ystävien ohjeiden ja miehen suunnistustaitojen avulla :)

Pimpotimme Karnaluksin ovikelloa muutama minuutti avaamisajankohdan jälkeen, joten pääsimme (tai oikeastaan pääsin) tutkimaan paikkoja kaikessa rauhassa. Mies oli haaveillut biljardin pelaamisesta, mutta sali olisi auennut vasta kahdeltatoista. Niinpä hän tyytyi lukemaan Hesariaan puiselle asiakasjakkaralle.

Kälyni oli tehnyt mulle upean pohjapiirrustuksen Karnaluksista, jonka avulla löysin helposti etsimäni hyllyt. Mutta tavaroiden etsiminen hyllyistä olikin sitten ihan oma hommansa. Voihan epäjärjestys ja tavaranpaljous! Ihan liikaa värejä ja malleja, pituus- ja paksuusvaihtoehtoja meikäläiselle. Hikeä pukkasi ja vähän huimasikin. Vettä oli hörpättävä ja vessassa käytävä. Istuinpa hetken kaupan toisella asiakasjakkarallakin ja vedin henkeä.

Noudatin ostoslistaani melko orjallisesti ja pääsin kassalle jonottamatta 1½ tunnin shoppailun jälkeen. Kassalla vierähtikin sitten tovi, kun mittasivat ja etsivät hintoja. Kauppaan oli valunut koko ajan lisää porukkaa ja lähtiessämme kassoillekin oli kertynyt jo jonoa. Huh ja heh, äkkiä pois!

Karnaluks-kokemuksen lisäksi ehdittiin myös paljon muuta, eikä niistä vähäisimpänä ruokailu Vapianossa (sataman lähistöllä osoitteessa Hobujaama 10). Pastaa, pitsaa ja salaatteja loistavalla hinta-laatusuhteella miellyttävässä miljöössä. Vapiano oli tupaten täynnä, joten ruuan saamisessa kesti hetkinen jos toinenkin. Joten jos laivaasi jo lastataan, suosittelen kääntymään toisen ruokapaikan puoleen. Odotus oli kuitenkin makuelämyksen arvoinen!

Kotiuduttuamme kävin valitsemassa nappeja kirppiksen isosta laarista. Karnaluksista ostamani neljä nappia ja tämä nappikasa maksoivat saman verran. En oo ommellu nappia tai napinläpeä kahteenkymmeneen vuoteen, joten näillä päässee hyvin harjoittelemaan.

Hurinaa, surinaa ja rapinaa

Aloitin joululahjojen ompelemisen hyvissä ajoin jo marraskuussa, mutta koska saumurini sanoi heti näiden kokamisen jälkeen sopimuksen irti, paljon suunniteltuja vaatteita jäi tekemättä. Ehkä ensi jouluksi sitten, pianhan se taas tulee?

Keltapohjaiset paidat (Metsola) ovat kokoa 110cm ja ne on tehty On the Road -kaavalla (OB 1/2013) lisäten tunikoihin helman pituutta. Merenneitotunikat (Nosh & Vauvauva) ovat pidennettyjä versioita Pupusesta (OB 4/2012). Tein niistä kaavan kapeuden vuoksi 116-senttisiä, etteivät vaan jää pian pieniksi käyttäjilleen.

Merenneitopaidoissa kokeilin ensimmäistä kertaa leveämpihihaista kaavaa (mikä lie tähän se oikea termi), jonka avulla hihansuihun saadaan framilon-rypytyksellä ripaus tyttömaustetta. Itsehän en oikein pitseista, pinkistä ja muista tyttöjen jutuista paljon perusta, mutta sulatellaan asiaa ja harjoitellaan ensin näihin lasten paitoihin.

Passeleita olivat onneksi paidat ja tunikat käyttäjilleen, vaikken heitä mittailemaan päässytkään. Lisäksi tuli ommeltua kasa pipoja (Käpynen, JNY, EK) mm. lasten opettajille ja kerhonvetäjille, enkä tietenkään muistanut kaikista napata kuvaa. Osan pipoista junnasin ompelukoneen avulla: suoraa tikkiä, peruuttelua, siksakkia, suoraa... Milloin mä saan aikaiseksi selvittää, kannattaako saumuria korjata vai kääntyä uuden puoleen!?? Haluan päästä (k)ommellusten makuun taas!

Vastaisku marraskuulle

Kylmää, synkkää ja märkää,
pimeää, jäytävää ikävää.

Ikävä valoa, vehreyttä, lämpöä.

Ikävä ystäviä, aurinkoa, naurua.

Rymyjoukko voimalan valloitti,

ikävän hetkeksi karkoitti.

Lämpöä, hauskaa, laulua riitti,

jokainen niitti, jokainen kiitti.

Mieleen, sydämeen jäi iso ilo,

murheita karisi vähintään kilo.

Majliina pääsi viettämään vapaata viikonloppua ihanien ihmisten pariin. Lähtöä edeltävänä päivänä kävi hakemassa EK:sta palan kalsarikangasta ja ompeli siitä... vaatteen.

Tämä on ensimmäinen vaate, jonka tekemiseen en käyttänyt saumuria. Ensin suoraa ja sitten vähän siksakkia reunaan. Otin parhaat palat kahdesta eri kaavasta ja varsin istuvainen tästä kyllä tuli. Kaula- ja kainaloaukot huoliteltu framilonin avulla, toisella sivulla framilon-rypytys. (Kalsarikankaan alla ostopaita.)

 

Marraskuun synkeyttä poistamaan maalattiin Empun huoneen seinä vihreäksi, joten tästä postauksesta ei väriä puutu! Leikin myös hieman Photoshopilla ensimmäistä kertaa naamoja häivyttääkseni.

Mies sai isänpäivän iloksi paidan, joka ei ole omiaan ainakaan vähentämään "pikkukakkossedän" mainetta työpaikalla. Paidasta tuli aikamoinen sillisalaatti, kun halusin kokeilla kahden eri kankaan yhdistämistä hihoissa. Ompelin kuviollisen kankaan hihaan ensin ompelukoneella, jotta saisin kuvion millilleen paikoilleen. Sen jälkeen vasta uskalsin saumuroida (siihenpä se saumurin ja minun yhteistyö loppuikin). Mutta yhdistäminen onnistui yllättävän siististi ja autokangas saatiin kulutettua loppuun.

Seuraavaksi jotain hillitympää armaalleni, lupaan.